sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Your name

On uuden vuoden aatto. Riku ja Aino astuvat juuri sisään Kahvila Babyloniin.




Väki on tottunut elokuvailtoihin niin, että taas heitä on ilmaantunut katseluhuoneeseen koko joukko. Riku on maailmalla viihtyvä valokuvaaja ja kahvilan isännän kouluaikainen tuttu. Riku esittelee innoissaan ystäväänsä:
-  Tässä on tyttöystäväni Aino. Porukat tervehtivät Ainoa monikielisesti. Japania ei kylläkään kukaan osaa. Tyttö sanoo kaikille moi, moi mutkattomasti ja kävelee DVD-hyllylle. 
- Here is also that movie, I mean from my production. What a nice surprise!
- Katotaan se, innostuu porukka ja kihisee uteliaisuudesta. Mikä my production?
Riku selittää että Aino on ollut mukana animen teossa jo kauan.  "My name" - elokuva on kuuluisa kaikkialla, sen teossa Aino on ollut mukana. Riku ja Aino ovat olleet nettiyhteydessä jo teineistä. Nyt he seurustelevat. Huone kieltämättä valaistui ja sähköistyi kun nuoret astuivat sisään. Jotakin heissä on. Niin kuin vain harvoissa pariskunnissa.




- Ai tämäkö se oli, Your name? kysyy Auroora, yksi teineistä,  ja näyttää manga-sarjan kakkososaa, jonka juuri osti kaupasta. Ykkösosa on jäänyt kahvilan hyllyyyn samaisen teinin jäljiltä. Paljon sitä on luettu. Vähän jo kannet repsottavat. Auroora on tullut tänään kahvilaan äitinsä kanssa.


                                              by Susanna Pihlaja

Your name pyörähtää käyntiin. Aivot kihisten porukka yrittää pysyä animen kyydissä. On visuaalisesti mahtava näky kun komeetta jakautuu moneen osaan ihan filmin alussa. Mutta komeetasta emme vielä tienneet, tuijotimme vain lumoutuneena ruutua.
Seuraamme tyttöä mineltä Mitsuha, joka kyllästyy pieneen kotikaupunkiinsa ja Taki-nimistä lukiolaispoikaa joka elää Tokion suurkaupungissa. Ja juuri Tokioon Mitsuha haluaa. Molemmat uni sieppaa eri olosuhteisiin, Mitsuhan Tokioon ja Takin koulutytöksi vuorten ympäröimään pikkukaupunkiin. Tai uneksi he siirtymiä luulevat, kunnes ymmärtävät vaihtavansa paikkaa. Teinit pystyvät viestittelemään keskenään, he tutustuvat, kinaavat ja lähentyvät toisiaan. Mutta sitten yhteys katkeaa siihen paikkaan. Taki unohtaa tapahtumia joita koki ollessaan Mitsuha. Lähtee sitten monen mutkan kautta etsimään Mitsuhaa.

Aino selittää kuinka Your name -anime menestyi alkuunsakin Japanissa hyvin, mutta sitten tapahtui jotakin. Elokuva tuli aina vain suositummaksi, menestyi ulkomaillakin, levisi kaikkialle maailmaan.
Sai hyviä arvosteluja.
- Niin kävi myös Suomessa, säestää Riku. Makoto Shinkai yllättää koko elokuva-alan, kaikkialla.


                                                        by Alphonse Mucha

Anime pelaa omin säännöin. Jotain samanhenkistä on Your name -animessa kuin nauhoissa joita elokuvassa Mitsuhan isoäiti vanhojen perinteiden mukaan punoo. Nauhat purkautuvat, nivoutuvat  uudelleen eri tavoin. Aika pysähtyy ja tapahtumien sankarit voivat elää lineaarisesti ajateltuna eri ajassa. Ripaus sielunvaellusta, ikuisesti yhteen kuuluvat sielut, jotka yhtäkkiä muistavat toistensa nimen, vaikka kaikki on kuin unta ja muistoja menneestä on unohtunut.
Kaikki elokuvan ainekset paiskataan röyhkeän määrätietoisesti samaan soppaan, perinteet, uskomukset, shintolaisuus, sielunvaellus, moderni tekniikka, älypuhelimet, komeetta ja muinoin syntynyt kraaterijärvi, tuhon enteet ja jatkuvasti aistittavissa olevat uhkakuvat, suurkaupungit ja maalaiskaupunkien idylli, pakahduttavan visuaaliset luontokuvat ja nuoret rakastavaiset, väläykset entisestä elämästä, jonka he melkein muistavat.




Japanilainen kulttuuri, kirjoitustapa, musiikki toimii vieraannuttavana elementtinä, joka saa elokuvan kutkuttavasti kiehtomaan. Jää loputtoman tuntuisesti kysymysmerkkejä, elokuvaan on löydettävä avain. Katsojakin melkein muistaa "sinun nimesi",  Your name -rakastavaisten, kaksoisliekkien tapaan.

Antti ja hänen ystävänsä päätyvät ulos keskustelemaan ja viipyilemään, talvinen leuto maisema seisauttaa heidät toviksi kahvilan pihaan, arvelevat elokuvasta sitä ja tätä ja tuota.




-  Irma, katsotaanko elokuva vielä uudelleen? kysyy Antti. Antti ja Irma katsovat vakavina toisiaan, kuin lukien ja aprikoiden toistensa ajatuksia.
- Miksi et sanonut mitään? Että tunnistit minut?